Seuraavan kerran rokotuksille kunhan pikkukoira on täyttänyt vuoden.

Jos portin vieressä on Tuikun pallo tai luu, niin Enskan mielestä ne kuuluvat sille ja se komentaa sellaisella ärjyllä, että saan revitellä omat äänijänteet niin, että varmaa soi kovaa ja korkealta ärrrrrämolli soinnussa.
Joo ymmärrän hyvin, että se on Enskan tapa ilmaista Tuikulle kumpi määrää kaapin paikan, mutta Enska ei epäile ottaa kovimpia otteita käyttöön oitis samantien. Sellainen pieni muistutus murahdus vielä menee, mutta ei kiitos mitään tapporaivo murinaa. Pilvi ja Pipsa osasivat eleillä rauhoitella Enskaa, mutta osaako Tuikku ja miten nopeasti. Siksipä meillä on kämppä rajattuna ainakin syksyyn asti. Yhdessäolo alkaa Pilvin kanssa heti kun hampaat alkaa vaihtua, kaksi on jo lähtenyt. Enskan kanssa ulos ensin ja valvottuna sisällä, eikä yhtään palloa, ruokaa, luuta tms. näkyvillä.
Tässä ei ole kysymys, etteikö Enskaa ole tarpeeksi huomioitu. Aivan varmasti se on saanut olla sylissä paljon ja myös rapsuteltavana, onhan se mun oma mussupussupupeli. Lenkille on päässyt kuten ennenkin. Saanut myös tehdä “tokoa” palkan eestä sekä lisäherkut lähes aina kun Tuikkukin saa.
En edes halua ajatella mahdollisuutta, että jostain koirasta pitäisi luopua.

Aamulla Tuikku sai elämänsä pisimmän metsälenkin. Lenkki sujui oikein hyvin, todella hyvin sain vaihdettua suuntaa ja vielä pillillä luoksetuloja. Loppupäivän se on jaksanut pienillä torkuilla. Tapasin sopivasti alakerran rouvan (on ilmeisesti kotona päivisin) ja hän kertoi, ettei työpäivinä mitään kuulu. Hieno ♥ tyttö ♥
Kaivoin kätköistä vanhan, aika pitkän nahkaisen taluttimen ja se onkin oikein passeli Tuikulle, pysyy napakasti kädessä. “Viereen” Tuikku tulee heti ja pysyy siinä, jos koiria tule vastaa, niin silloin täytyy pysähtyä ja hillitä menoa muuten. Tästä se hillitty hihnakäyttäytyminen lähtee.

Seuraavaksi lenkille yhden damin, Pilvin ja Enskan kanssa. Puolentoista tunnin lenkin loppuvaiheessa alkoi Enska löytää lumihangesta daminkin. Jotain iloakin kaiken hemmetin häsläämisen lomassa.
Enskan turkki on tosi pehmeä, joten siihen tarttuu sikapaljon lumipalloja. Vaikka sen lämpimällä vedellä suihkuttelin, niin se ehti syödä lunta ja päästi keittiön lattialle oikein kivan pissalammikon.

Varsin koiramaista elämää siis, sitä saa mitä tilaa vai miten se meni

Kohta alkaa olla niin valoisaa jotta pystyn Tuikun viemään metsään töiden jälkeen. Tarkoitus olisi selkeästi erottaa juoksemisen ja hihnakävelyn ero kun ollaan kaksin liikenteessä.
Nyt otin käyttöön “viereen” käskyn josta tiuhaan ruokanappu-palkka. Toimii tosi hyvin, mutta ei suoraan poista juoksemisen riemua kun ei ole viereen-käskyn alla. Käsky ja käsky paremminkin näytän Tuikulle mikä on kannattavaa.
Esim. palkkasin Tuikun kaksi kertaa ruokanappulalla kun se toi ulkona mulle pudonneen rukkasen ja siitä lähtien sen tuo erittäin mielellään tavaroita tms. mulle. Aivan selvästi se nopeasti yhdisti palautuksen ja palkan.
Tuikku oppii parhaiten kun huomaa hyötyvänsä jostain. Tuo pureminenkin on pitkälti huomion hakemista kuten kaikki riiviömäisyys muutenkin.
Ei mikään blondi

Siellä menijä missä tekijä, aina. Älä suunnittele korjaavasi pissapapereita ennen kuin olet sijoittanut menijän tarpeeksi kauas mielenkiintoisen herkkuluun kanssa tai vaihtoehtoisesti portin taakse. Paperien keräämisestä ei tule mitään, ellet sen tuhannen kerran pyydä kauniisti menijää siirtymään kauemmaksi. Kuka jaksaa tuhatta kertaa toistaa samaa ja vielä hillitysti.
Älä heiluta mitään vaatekappaletta menijän lähettyvillä, ettei vaate ole monena kappaleena.
Muista sulkea väliovi ulos lähtiessä, ettei posti ole silputtu.
Kädet, nuo ihanat heilurit, ovat  myös vapaata riistaa Tuikun mielestä  kunnes menijä poistetaan portin taakse, jonne se jää hieman hämmästyneenä makoilemaan. Vailla huolen häivää.

Äsken kysyin Tuikulta olenko koskaan sanonut sitä karmeeksi pennuksi,  “et ole” sanoi Tuikku ja tarrasi esiliinan helmaan.
Hain pyykit kellarista, Tuikku tuli onnesta kaksinkerroin vessapaperirullan kanssa vastaan. Eikös ole kielletty, mitäs jätin oven auki. Koska sen kanssa on oltava kiero kuin korkkiruuvi, niin sanoin “tuo” johan kippas vessarullan nätisti käteen ja palkaksi riitti pari ruokanappulaa.
Onni on ahne pentu.

Nyt sitten toivotaan, että ilmat pysyy kohtuullisena ja saan hihnassa kulkemisen kuntoon ensi syksyyn mennessä, tulee olemaan pitkä ja vaivalloinen homma ellen keksi jotain superhyper keinoa.
Sivulle se osaa jo tulla aika nätisti. Äsken otin hirven luun käteen ja sivulle tulosta ei tullut mitään, boing boing..
Laitoin luun takaisin ja pienen tauon jälkeen onnistui.
Onni on vieläkin määrätietoisempi omistaja.

Täysi vauhti täydellisellä päättäväisyydellä, kuinkas muuten
Ensimmäinen nouto damilla ja vauhdilla palautus

Noutoja en ota tän enempää. Tuikulla on kotona tapana tuoda kaikki suussaan kantamansa (kantaa lähes aina jotain) mulle näytille kaksin kerroin into puikeena ja se riittää nyt ja vähän eteenpäinkin. Antaa sen nyt rauhassa kasvaa henkisesti.

Tuikulla on aivan ihanan täydelliset käpälät, ainoastaan Pipsalla on ollut yhtä hyvärakenteiset.
Maailma on täynnä ihmeitä ja Tuikku tarkkailee maailmaa hyvin uteliaana
Tikut on tarkoitettu pureksittavaksi.
Kuono on aina luminen, kas kun kaikki on haisteltava
Mietintätuokio
Muu aika painellaan minkä pienistä jaloista lähtee ja kyllä muuten lähtee

Tuikku oli alkumatkasta ihan ihmeissään
Ihmettä riitti
Ihania metsän tuoksuja
Luonto ja pentu on kaunis
Mitäs tuolla
Lumiturpa

07.02.2012
Aamuinen pissalenkki meni todella nätisti, pysähtyi heti ja otti kontaktin kun hihna kiristyi
Mennä viipotti hölkkävauhtia ja pysähteli katsomaan tapansa mukaan oisko jossain ihmisiä tai muuta mielenkiintoista.
Mies tuli pikku bichon kanssa meidän perässä ja Tuikku sai pitkästä aikaa moikkailla. Ennen moikkaamista sanoin muutaman kerran ”katso” ja häiriöstä huolimatta Tuikku otti hienosti kontakin. Moikkaaminen sujuikin hyvin Tuikun matalan vireen vuoksi ;) ja kun bichon vähän murahti, niin Tuikku osasi väistää. Hieno tyttö
Toki siinä sivussa liehakoi omistajan ympärillä, hmmmm.. lievästi sanoen hieman riehakkaasti, doing doing…

Kanipallo ei ollut hyvä idea, auttoi kyllä hyvään kontaktiin ja sivulla olemiseen, mutta nostatti innon taas pilviin. Hyppeli, leikki, ravisteli yms.  riekkumiseen kuuluvat rituaalit. Pari kertaa otin “tänne” kanipallon kanssa ja viuh ja huiskis se oli sylissä.
Kanipallo siirretään treeni-osastolle odottamaan ja pitää keksiä joku lelu tilalle.
Oli sitten eilisen jälkeen erityisen puhkipoikki ja loikki boing  boing makuuhuoneeseen (herkkukongi mielessä), kun olin töihin lähdössä. Veikkaan että uni maistuu
On se vaan aikamoinen epeli

Tänään häippäsen ajoissa töistä ja vien sen metsään. Talvipennun ensimmäinen irtiotto ja ensimmäinen metsälenkki. Voi miten odotankaan kevättä

30.01.2012
Seuraavaksi yritän, paino sanalla yritän ;) opettaa maahan menon. Hikisen session jälkeen sain peräti kaksi kertaan pikkukoiran maahan. Käsi on kovilla, kun se yrittää kaivaa mun käden alta makupalaa ja kun yritän työntää makupalakättä sen mahan alle, niin sepä peruuttaa.
No niin.
Ilta.
N. 10 yrityskertaa ja alkoi hoksaamaan mitä haetaan. Terävä tyttö
Meinaa edelleen välillä terävillä kynsillä raapia käden verille, joten nahkahanska kädessä jatketaan toistaiseksi.
Tästä on hyvä jatkaa, siinähän sitä aktivointia, malttia ja keskittymistä saa sivutuotteena.

29.01.2012

Tuikun 3kk 1 vk  kanssa on treenattu.
Pikkukoiralla riittää motivaatiota tehdä samaa liikettä monta kertaa peräkkäin.
Jos alkaa muistuttamaan liikaa kengurua, niin pysähdyn ja palkkio on pois. Auttaa.

• Paikallaoloa mm. makupala lattialla ja saa luvalla ottaa.
• Malttia joka tilanteessa. Tuikku kyllä malttaa, virtaa vaan on enemmän kuin pieneen koiraan mahtuu. Hyvin on oppinut odottamaan lupaa katsekontaktissa.
• Sivulla kulkemista ilman käskyä yksi,kaksi,kolme askelta. Katsekontakti myös
• Sivulle tuloa, mikä alkaa jo hieman edistyä.
  Pomppii kun oikein innostuu.
  Ensin houkuttelin makupala kädessä tulemaan suoraan sivulle, mutta nopeasti oppi pelkällä käsivinkillä.
  Otan myös niin, että Tuikku istuu ja siirryn sen viereen perusasentoon josta palkka.
• Olen näköjään opettanut sille katsekontaktin jo hyvälle alulle.
  Illalla kun tultiin pissa/kakka lenkiltä, niin sain sen “pikkuseuraamaan” kun sanoin ”katso” naapurin koiran lähettyvillä.
• Lelun noutoa ja palautusta syliin, sujuu hyvin. Ei vielä ymmärrä ”Tuo” käskyä
• Luovutusta lelulla tms. “irti” – “ole hyvä”, sujuu hyvin ELLEI ole väsynyt ja käy kierroksilla. Muuten on aika tiukassa lelu suussa. Rukkasella on tapana putoilla kun kädet on täynnä naksua, rukkasta, hihna, makupaloja ja rukkasen tuominen ja luovutus onnistuu, kas kun siitä on saatu palkka.

22.01.2012
Tuikku tänään 3 kk paino 8.6 kg
Olen tehnyt muutamia ”seuraa sivulla katsekontaktissa” (ilman mitään käskyä) harjoituksia sisällä. Välillä se saa ilohepulit ja koko pikkukoira on ilmassa, silloin käännän sille selän ja vaihdan suuntaa.
Päivällä se keksi tarjota ”seuraamista” ulkona
Palkkana ruokanappulat toimivat mainiosti ja pikkukoira teki monta harjoitusta innoissaan. Vain yksi-kaksi askelta, palkka maahan ja kun se jää syömään sitä, niin olen jo ottanut muutaman askeleen ja pikkukoira tipsuttaa rinnalle ja naks+palkka jne.
Sillä on tietysti vieläkin hirmu into painella satalasissa ulkona. Pysähdyn ja kun se ottaa kontaktin naksautan. Ainakin aamulenkillä näytti hoksaavan  mistä naksu tuli.
Kolmas työnalla oleva on “istu paikalla ja odota kun laitan hihnan kaulaan” etkä rieku ja yritä purra hihnaa tms.
“ISTU”
“ODOTA” saat ruokanappulan lattialta vasta luvan kanssa.
Tarkoitus olisi saada istumaan ilman ”odota” lisäkäskyä, mutta alussa ihan varulta lisäkäsky.
Ekalla kerralla tepsi, jos ei jatkossa tepsi, niin laitettava parempi palkka odottamaan.

Tuikku on oppinut: Kun laitan vaatteet päälle, niin se säntää iloisena ja tietty vauhdilla omaan huoneeseen, se tietää saavansa herkkukongin.
Näin lähdöstä syntyy mukava mielikuva. Täytyy olla enemmän kuin vähän kiero tämän terävän pikkukoiran kanssa

Tänään aamulla eka kerran kakkimisen jälkeen potki takajaloillaan maata, illalla sama toistui. Se tietää olevansa koira