Pentutreffit

Isot kiitokset kasvattajille Riinalle ja Pasille sekä pentujen isän omistajille Maijalle ja Mikalle, oli aivan ihana päivä
Aluksi Maija ja Mika opasti pennun koulutuksessa, saimme myös erittäin hyviä vinkkejä.
Ohjelmassa myös mm. kanin laahausjälki, uimista ja lopuksi pennut saivat leikkiä.
Päivä hurahti joutuisasti tosi mukavassa seurassa, päivä oli varsin kolea mutta tunnelma innostunut ja lämmin
Pokkarin tehot eivät riittäneet sateiseen päivään, mutta muutaman kuvan onneksi sain muistoksi

Tuikun ensimmäinen uinti vesinoudolla
Siskokset saivat damit suuhunsa ja vetivät onnellisina, ihan luvan kanssa, rallia ympäri pihaa

Paperiton pentu

Siis pissapaperiton.
Järkky sotku oli vallannut kämpän, samalla korjasin pissapaperit lattialta ja levitin pitkänukkaisen maton.
Kun olin imuroinut nukat kukkaan, niin pidin silmällä ettei Tuikku lirauta matolle. Ennakointi auttoi, sillä eiköhän se melkein heti siihe kyykänny.
Teelusikallisen ehti päästää, ennen kuin tajusi mitä tarkoittaa EI!!!!!! ja siitä sujuvasti ulos pisulle.
Paperit lattialla olivat kuivia pari viikkoa, joten eiköhän joutanut jo pois.
5 kuukauden ikäisenä ei tehnyt enää päiväs aikaan sisälle, hyvin todennäköisesti kuorsaa tyytyväisenä työpäivän.
Kakkoja ei ole sisälle tehnyt, muistaakseni, 4 kuukauden jälkeen.
Heti kun se oppi yhdistämään herkkupala-pissa-ulos, alkoi edistystä tapahtua hyvin nopeasti.
Vielä olisi haaveissa saada makuuhuone makuuhuoneeksi, nyt se pentuhuone.
Äsken ulkona otti aina kontaktin, kun huomasi ihmisen. JOS ei ole energiaa/intoa täyteen pakkattuna, niin hihnan kiristyessä palaa luokseni.
Muutenkin (normaalitilanteissa) hihnassa kävelee ikäänsä nähden todella nätisti. Eipä olisi uskonut, että tämäkin päivä koittaa, kun Tuikku alle 5 kuukauden ikäisenä juoksi täysillä koko ajan ulkona.
Jee! pentuaika alkaa helpottaa

Päivän kruunasi hetki, jota olen odottanut – ♥ Enska ♥ sai tulla vihdoinkin nukkumaan meidän kanssa samaan huoneeseen. Tuikku oli suorastaan hämmästynyt, mutta onneksi jo valmiiksi väsynyt, joten molemmat nukahtivat heti tyytyväisinä
Tähän asti Enska on haikeasti huokaisten kopsahtunut makuuhuoneen oven taakse, aina se on kourassut syvältä ja pahasti, mun ♥ kultamussupussu ♥ haluaa aina olla äidin lähellä.
Pilvi nukkuu mieluummin olohuoneessa.

Pieni koiratyttö

Kasvaakohan se vielä, on kyllä varsin pikkuruinen ipana. Luonnetta kyllä löytyy sitäkin enemmän.
Tänään Enskaa jo kismitti kun ei meinannut saada Tuikkua kiinni, pentu paineli semmoista vauhtia nopeilla käännöksillä.
Aikamoinen pikakiitäjä.
Jos jää pari luppopäivää, niin seuraavalla kerran talssitaan metsänreunaan maltilla, maltilla, maltilla… Mikään pakottaminen ei auta yhtään, kun matkanteko katkeaa se menee kyllä perille.
Seuraavat perättäiset kerrat onkin lähes mallikelposta etenemistä. Nyt vain toivon vauhdikasta menoa ilman vaarallisia tilanteita.
Mitä nyt omat jalat on aika mustelmilla.
Pari päivää sitten jouduin kiikuttamaan Tuikun pisulle tunnin välein, eilen ja tänään parin tunnin välein. Aamulla se kakkiainen herätti mut kuudelta, kun olisin kerrankin saanut nukkua ainakin seitsemään.
Kokkailin uusia makupaloja vähärasvaisesta jauhelihasta, kontakti häiriöissä on taattu. Terävän ja nopeita päätöksiä tekevän pennun kanssa pitää olla hereillä ja superkiero sekä käyttää sen “heikkoutta” hyväksi
Pilvi sai tänään olla suhteellisen rauhassa riekkuvalta pennulta. Kahenkesken Tuikku ei hirveästi irroittele, mutta kun Enska on mukana niin riemu repee
Tuikku ei ihaile upeaa maisemaa, vaan odottaa Enskaa
Koulutuksessa olen keskittynyt pelkkään kontaktiin, muu saa odottaa. Tuikku on erittäin kontaktinhaluinen, työstämistä vaatii kaikki häiriötilanteet.
Erittäin vauhdikas,vilkas (onneksi ei liian vilkas – kotona makoilee tai vetoleikkii Enskan kanssa), erittäin ahne, erittäin utelias, erittäin sosiaalinen koira on todella mukava. Pentuaikaan tarvii vaan enemmän paneutua.
Tuikun silmät ovat aivan pyöreät kun se keskittyy todella hyvin kontaktiin, vähän viirullaan kun korvat on lukittu ja oma pää haluaa tehdä päätökset.

Vappuheilat

Tuikku ja Enska sai eilenkin metsälenkin, joten tänään Tuikku ei yrittänyt juurikaan painia Pilvin kanssa. Kaikki turha häslääminen jää pois, kun liikuntaa saa tarpeeksi.
Kaiken mukavan kehityksen lisäksi huomaan, että palikat alkaa pikkukoiralla loksahtaa pikku hiljaa paikoilleen. Tänään kaikki kolme istui paikalla (Tuikulla varulta hihna kaulassa), kun naapuripariskunta ohitti meidät aivan vierestä. Kiitos hyvien makupalojen sekä hyvin motivoituneen istumisen ja onneksi Enska  (tapansa mukaan) elekielellä ilmoitti tulijat jo hyvissä ajoin.
Näitä hyviä onnistumisia vielä lisää varmuuden saamiseksi tällä erittäin nopealle, uteliaalle ja erittäin sosiaaliselle pikkukoiralle.
Ovikellon soidessa istui myös aivan rauhallisena paikallaan Enskan kanssa. Jossain vaiheessa, toivon mukaan, saan siirrettyä saman nouto-puolelle
Kevät on ihmettelyn aikaa
Hajujen ihmeellinen maailma
Enska ja Pilvi olivat läträämässä oitis lammikossa, joten siellä oli mukana tietty Tuikku
Pilvistä oli mukavaa viettää pentuvapaata aikaa
Enska on tyytyväinen kun on saanut Tuikusta ihailevan kaverin

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli

Tuikulla on paljon ihmettelemistä edessään, lumeton metsä hajuineen, vesi jossa uidaan …
Ehti sentään yhden hiiren saalistaa ja syödä.
Enska heitti samantien talviturkin lätäkössä
Eilen vein koirat parissa satsissa, nyt Enska pääsi Tuikun mukaan. Tuikku nauttii Enskan kanssa lenkkeilystä – saa juosta sydämensä kyllyydestä ja riemusta.
Ja kyllä juokseekin, aivan kuten Enskakin
Paikkapaikoin lumi oli sulanut. Tuikku odottaa Enskaa
Sieltähän se Enska vauhdilla tuli ja koki yllätyshyökkäyksen.
Kerrankin Tuikku erkani sen verran kauas, että sain yhteisen pilli-luoksetulon
Tuikku kerjää huomiota Enskalta
Huisin kivaa
Tuikun perusolotila, vauhdikas, iloinen, vauhdikas, iloinen
Ja utelias
Katoa!
Kerrankin sopivan kokoinen kepukka, molemmille

Aurinkoinen sää ei ole tae kuvien onnistumisista, tuli taas todettua.
Saatiin sentäs kaksi oikein hyvin onnistunutta paikalla istumista häiriön alla, koirien ohittaessa sekä yksi onnistunut luoksetulo ihmisestä välittämättä. Enska on tässä hyvä opettaja. Koputtaa puuta, kop! kop!. Enskakin on pari kertaa karannut Tuikun aikaan toisen koiran perään, molemmilla juoksut. Pääsi neljä ja puoli vuotta puhtailla papereilla. Koiraan ei voi koskaan luottaa.
Yleensä metsässä ei ketään ole vastaan tullut, mutta nyt lähettiin myöhemmin ja aikaa vierähti enemmän.
Alkumetritkin metsänlaitaan sujuivat yllättävän hyvin, molemmat istuivat ja odottivat lupaa irtiottoon

Ja sitten viimeinen todistus siitä, että Tuikku oppii nopeasti sen mistä se hyötyy. Olen koko sen pentuajan hokenut sen pissatessa “pisu, pisu, hiiieeeeno pisu…”
Nyt kun vien sitä useimmin pelkälle pikapisulle, niin hoen “pisu” jaTuikku katsoo mua ihan hölmönä. Kunnes. Älysin tänä aamuna palkata sen pissaamisesta. Ja kappas.
Iltapisulla se muisti hyvin miksi “pisu” kannattaa.
Helpottaa huomattavasti koirien pikapissatusta, kun kaikki lirauttavat käskystä.
Iltalenkillä oli mukana pentuajan herkkua, paistettua kanaa. Edes ovella vastaan tullut naapuri ei saanut Tuikun katsekontaktia herpaantumaan ja se on paljon se
Istumista työstetään. Ihan kunnolla yllätyin, kun Tuikku istui (odotti lupaa/palkkaa) niin tomerasti ennen oven avaamista  ja napitti keskittyneenä minuun.
Nyt sitten haalin lihaisten makupalojen ohjeita, ettei makupalat pääse yllättäin loppumaan.