Pentuaika 3 kk – 6 kk

Laitetaanpas taas ylös

30.01.2012
Seuraavaksi yritän, paino sanalla yritän ;) opettaa maahan menon. Hikisen session jälkeen sain peräti kaksi kertaan pikkukoiran maahan. Käsi on kovilla, kun se yrittää kaivaa mun käden alta makupalaa ja kun yritän työntää makupalakättä sen mahan alle, niin sepä peruuttaa.
No niin.
Ilta.
N. 10 yrityskertaa ja alkoi hoksaamaan mitä haetaan. Terävä tyttö
Meinaa edelleen välillä terävillä kynsillä raapia käden verille, joten nahkahanska kädessä jatketaan toistaiseksi.
Tästä on hyvä jatkaa, siinähän sitä aktivointia, malttia ja keskittymistä saa sivutuotteena.

29.01.2012

Tuikun 3kk 1 vk  kanssa on treenattu.
Pikkukoiralla riittää motivaatiota tehdä samaa liikettä monta kertaa peräkkäin.
Jos alkaa muistuttamaan liikaa kengurua, niin pysähdyn ja palkkio on pois. Auttaa.

• Paikallaoloa mm. makupala lattialla ja saa luvalla ottaa.
• Malttia joka tilanteessa. Tuikku kyllä malttaa, virtaa vaan on enemmän kuin pieneen koiraan mahtuu. Hyvin on oppinut odottamaan lupaa katsekontaktissa.
• Sivulla kulkemista ilman käskyä yksi,kaksi,kolme askelta. Katsekontakti myös
• Sivulle tuloa, mikä alkaa jo hieman edistyä.
  Pomppii kun oikein innostuu.
  Ensin houkuttelin makupala kädessä tulemaan suoraan sivulle, mutta nopeasti oppi pelkällä käsivinkillä.
  Otan myös niin, että Tuikku istuu ja siirryn sen viereen perusasentoon josta palkka.
• Olen näköjään opettanut sille katsekontaktin jo hyvälle alulle.
  Illalla kun tultiin pissa/kakka lenkiltä, niin sain sen “pikkuseuraamaan” kun sanoin ”katso” naapurin koiran lähettyvillä.
• Lelun noutoa ja palautusta syliin, sujuu hyvin. Ei vielä ymmärrä ”Tuo” käskyä
• Luovutusta lelulla tms. “irti” – “ole hyvä”, sujuu hyvin ELLEI ole väsynyt ja käy kierroksilla. Muuten on aika tiukassa lelu suussa. Rukkasella on tapana putoilla kun kädet on täynnä naksua, rukkasta, hihna, makupaloja ja rukkasen tuominen ja luovutus onnistuu, kas kun siitä on saatu palkka.

22.01.2012
Tuikku tänään 3 kk paino 8.6 kg
Olen tehnyt muutamia ”seuraa sivulla katsekontaktissa” (ilman mitään käskyä) harjoituksia sisällä. Välillä se saa ilohepulit ja koko pikkukoira on ilmassa, silloin käännän sille selän ja vaihdan suuntaa.
Päivällä se keksi tarjota ”seuraamista” ulkona
Palkkana ruokanappulat toimivat mainiosti ja pikkukoira teki monta harjoitusta innoissaan. Vain yksi-kaksi askelta, palkka maahan ja kun se jää syömään sitä, niin olen jo ottanut muutaman askeleen ja pikkukoira tipsuttaa rinnalle ja naks+palkka jne.
Sillä on tietysti vieläkin hirmu into painella satalasissa ulkona. Pysähdyn ja kun se ottaa kontaktin naksautan. Ainakin aamulenkillä näytti hoksaavan  mistä naksu tuli.
Kolmas työnalla oleva on “istu paikalla ja odota kun laitan hihnan kaulaan” etkä rieku ja yritä purra hihnaa tms.
“ISTU”
“ODOTA” saat ruokanappulan lattialta vasta luvan kanssa.
Tarkoitus olisi saada istumaan ilman ”odota” lisäkäskyä, mutta alussa ihan varulta lisäkäsky.
Ekalla kerralla tepsi, jos ei jatkossa tepsi, niin laitettava parempi palkka odottamaan.

Tuikku on oppinut: Kun laitan vaatteet päälle, niin se säntää iloisena ja tietty vauhdilla omaan huoneeseen, se tietää saavansa herkkukongin.
Näin lähdöstä syntyy mukava mielikuva. Täytyy olla enemmän kuin vähän kiero tämän terävän pikkukoiran kanssa

Tänään aamulla eka kerran kakkimisen jälkeen potki takajaloillaan maata, illalla sama toistui. Se tietää olevansa koira

Aikamoinen epeli

En tiedä kertooko pentuaika todellisen luonteen, mutta aikamoinen epeli Tuikku on. Se on samanlainen kuin Pilvi oli pentuna, aika kyllä kultaa muistoja ja saattaa Tuikku laittaa vieläkin paremmaksi. Hyvin pehmeä se ei ainakaan ole.
Voi olla, että tekee peräti Pomput joka testasi pitkään onko joku asia nyt ihan varmasti niin kuin vaadin/sanon.
Hohhoijaati
Aivan ihana ja tottelevainen Tuikku kyllä on, mutta se valtava tahdonvoima on jotain minkä olen Pipsan ja Enskan myötä unohtanut koirilla olevankaan.
Uskon edelleen vahvasti, että Tuikulla on,  kuten Pilvillä, valtava taistelutahto. Tuikku kun tarraa hihaan, peittoon tms. niin se on todella tiukasti suussa kiinni ja se on valmis taistelemaan siitä viimeiseen asti.
Selvähän se, etten revittele sen kanssa, sitä ruutia tuntuu pikkukoirassa olevan kokeilemattakin.
Enska ja Pilvi väistelevät imuria, mutta Tuikku halusi päästää ilmat pihalle mokomasta vehkeestä.

Pureminen on toinen mikä ei sitten lopu millään. Suussa on pakko olla aina jotain ja yhtään ei valikoida mihin tikkaillaan. Kaikkein paras keino on kiljua korkeelta ja kovaa.
Pilvi pentuna roikkui Pompun niskavilloissa lähes koko metsälenkin. Jouduin vähän välillä poistamaan järkyttävästi riekkuvan pikkukoiran Pompun niskasta. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten äärimmäisen hyväluonteinen Pomppu oli. Ei tulisi mieleenkään testata Pilvin tai Enskan hyväntahtoisuutta tässä asiassa.
Hampaiden vaihtumista odotan, kuin kuuta nousevaa
Tänään kävin suosiolla ostamassa kasan puruluita, herkkukongeja yms. Siirrän tarvittaessa pikkupiraijan luun kanssa toiseen huoneeseen. Hempeily sikseen.

Eilen illalla Tuikku poistui oma-aloitteisesti yöunille ensimmäisen kerran omaan huoneeseen. Mahtoi olla tosi väsynyt pikkukoira.

Tuikun kanssa on treenattu

• paikallaoloa
• malttia
• sivulla kulkemista
• sivulle tuloa, mikä alkaa jo hieman edistyä
• lelun noutoa ja palautusta syliin, sujuu hyvin
• luovutusta lelulla tms. “irti” – “ole hyvä”, sujuu hyvin

Lyhyessä hihnassa kulkeminen on heti seuraavana, kunhan saisin sen vietyä metsään jossa se saisi suuremmat juoksuhalut purettua. Pääosin ulkona liikkuminen sujuu jo paremmin. Jos on liikaa purkamatonta energiaa, niin silloin jalat vie ja pää tulee perässä.

Tuikku 3 kk 1 vk
Olen selvästi kasvanut

Olen mahdottoman söpö enks vaan
Tarkkana
Meinasin taas nukahtaa lattialle PAH! hienot neidit nukkuvat sohvalla
Kaiken tarkkaavaisuuden jälkeen uni maistuu

Tottistelua

25.01.2012  Tuikku 3 kk

Paikallaolo harjoituksia. Hyvin pysyy minuutin paikallaan ja normaalisti pysyy katsekontaktissa, mutta nyt kamera oli tiellä ja herkut vei mielenkiinnon.
Pannankin saan kaulaan laitettua ja otettua pois hyvin pelkällä “ISTU”, pikkukoira keskittyy istumiseen herkut mielessä. Pari ruokanappulaa lattialla saa ihmeitä aikaan.
Ulkona ei enää kirmaa satalasissa juurikaan, vaan on hoksannut kontaktin ja herkkujen yhteyden. Kun hihna kiristyy niin pysähdyn, “naks” kun Tuikku ottaa katsekontaktin ja saa hakea ruokanappulan. Naksutin on verraton apu, vähemmällä pääsee kun antaa koiran itse oivaltaa.
Joka päivä yritän ottaa “pikkuseuraamista” ulkona ja sisällä.
Kyllä perso Tuikku tietää mikä kannattaa Aina se on yhtä innoissaan, kun saa jotain tehdä

Aikuiset koirat edelleen aidan takana, jospa se hammastelu kohta loppuisi. Yhtenä iltana hyppäs mun syliin vauhdilla ja puras nenään. AUTS!
Lempeä Pilvi leikittäisi kyllä Tuikkua, Enskaa kiinnostaa mutta ei halua pentua lähelleen.

Pikkukoiran oivalluksia

Ehdin jo myhäillä tyytyväisenä, ettei pikkukoira pääse mun sänkyyn hyvän esterakennelman ansiosta.
Normaalisti kun tullaan ulkoa pikkukoiran jäädessä omaan huoneeseen, se on kuulolla ja tulee portin taakse.
Nyt se olikin aamulenkin ansiosta makoisilla torkuilla – MUN SÄNGYLLÄ! Suu loksahti auki ja silmät varmaan metrin ulkona. Ei voi olla totta. Oli sit pahkurainen keksinyt siirtää kevyen esteen ja keplotti vaivatta sinne minne halusi.
Oli keksittävä lisäeste. Toivossa on hyvä elää.
Tänään käytiin isojen koirien kanssa kaupoilla ja pikkukoira sai sonninsutin.

Se onkin oiva herkkupala, ei lähe paloja. Tuikku kuori pintaa jotta sais paremman otteen. Hyvin saatiin koirien kanssa kauppa-asiat hoidettua pikkukoiran makoillessa tyytyväisenä.
Aamulla kun mentiin pikkulenkille, niin mun rukkanen oli pudonnut. Tuikku pinkas rukkasta noutamaan ja sujahti syliin rukkanen suussa.
Vaistomaisesti annoin sille ruokanappulan, illalla kun rukkanen taas putosi, niin Tuikku oitis mulle tarjosi sitä  ja olihan se palkittava
Eilen Tuikku sai tutustua tuttuun Riki villakoiraan. Tuikku hurmaantui niin kovasti Rikistä, että Rikin piti jo sitä toppuuttaa. Myös herra Hessu mäyräkoira tavattiin ja Hessu seisoi viilipyttynä riekkuvaa pikkukoiraa hillitäkseen.
Muutamia ihmisiä olen sen myös antanut moikata, ettei ihan tylsäksi elämä menisi. Voi sitä riemua ja rakkauden paloa.

Aikamoinen kenguru se on. Imuroinnin jäliltä oli rahi jäänyt keskemmälle lattiaa, Tuikkua se ei haittanut, vaan loikkasi lähes metrin matkan sohvalle. Huh huh! meinas ihan sydän pysähtyä.
Imuroinnista se ei ole moksiskaan, pakko on laittaa portin taakse, ettei ole koko aikaa tappamassa suulaketta. Yhtä toivoton yritys on pyyhkiä varrellisella harjalla pölyjä lattialta, pikkukoiran mielestä kaikki liikkuva on tavoittamisen arvoista  Lattioilta ei voi korjata revittyjä papereita tms. kun pikkukoira on koko ajan sylissä.

Yhtenä iltana kielsin sitä ihan reippaasti mun varpaita puremasta. Tuikku laittoi pienen päänsä mun varpaalle ja katsoi mua, kehuin. Se toisti sen kolmasti. Osaa se.
Muutenkin se on ihan yltiösöpö kun se sivusilmällä katsoo oikein kilttinä  ♥ ♥ ♥

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tuikulla vaikuttaa olevan varsin hyvin kehittynyt tasapainoaisti. Kerjäystyyli on yhtä persoonallinen kuin itse pikkukoira.

Tuikku on ollut edellisessa elämässään varmasti sirkuskoira. Eilen illalla ja tänä aamuna, ennen kuin annoin sille sapuskakupin, se teki piruetin ilmassa. En ollut uskoa silmiäni.
Vaikka se hahmottaa esteet hyvin ja on erittäin ketterä, niin silti tuo hmm.. lievästi sanoen vauhdikas pikkukoira kopsautti takajalkansa kaapin kulmaan. Vinkaisi ja hieman ontui. Luojankiitos ontuminen meni minuutissa ohi. Toiveissa olisi saada reilun vuoden päästä terveen koiran kuvaustulokset.

Vilkkaudesta huolimatta Tuikku oppi samantien olemaan hiljaa ja nukkumaan omassa huoneessa mun työpäivän ajan. Nykyään se antaa vain pienellä ääntelyllä ilmi oman mielipiteensä. Toki se silppuaa huoneessaan omaa pahvilaatikkopetiään, ensin siitä heitetään petivaatteet pitkin lattiaa.
Eilen haukahti eka kerran, sillei ihan oikea haukahdus, kun komensi verkon takaa Enskaa.
Toivottavasti ei ole haukkuherkkä. Tähän kaksi peukunkuvaa
Onneksi on ollut lauhat ilmat ja ollaan päästy tekemään pikkulenkkejä, eiköhän se ens kuussa pääse kirmaamaan metsäänkin. Toivotaan.
Kevät sais tupsahtaa äkkiä.